Kauttaaltaan pyhää
Arvo Pärtin musiikki kuulostaa helpolta, mutta se syntyy puhdistustulen kautta.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Virolainen Arvo Pärt on melkein hittituote, musiikiltaan ja ilmiönä varsinkin. Helmikuussa häntä esitettiin Helsingissä kirkkokonsertissa otsikolla Sakraalinen minimalismi. Piano, viulu ja gongit yhdistivät kamarimusiikin ääniterapiaan.
Terapeuttisessa vaikutuksessa ei ole mitään taidetta alentavaa. Sellaisetkin ihmiset, jotka eivät muuten klassisesta musiikista niin välitä, kykenevät henkistymään Pärtin ”uusyksinkertaisuudesta” tai ”siunausmusiikista”.
Noita termejä todella käytetään.
Kuka kehtaa väittää, että taidemusiikilla on vain yksi tehtävä? Että sen on oltava vihittyjen juttu.
