Veistetty äidinrakkaus
Mia Hamari on pohjoisen surrealisti.
Taiteilijoiden työt voivat olla tuttuja suurelle yleisölle, mutta tekijää ei tunneta samassa mitassa. Mia Hamari (s. 1976) kuuluu tähän joukkoon. Hänen teoksiaan on viime vuosina nähty lukuisissa näyttelyissä, ja niitä löytyy useiden museoiden kokoelmista. Pohjamateriaali on puu, johon hän yhdistelee erilaisia esineitä ja muita luonnonmateriaaleja. Ihmismäisissä veistoksissa on toinen puoli mystistä eläinhahmoa.
Uudessa näyttelyssä nähdään toistakymmentä veistosta. Tyyli on tutun surrealistinen. Kooltaan ne ovat pieniä, lapsen kokoisia. Aiheetkin kiertyvät äitiyteen. Sille on luonteva selitys: Hamarille syntyi tammikuussa pitkäaikaisen haaveen täyttymyksenä toinen lapsi, Theo. Esikoinen Mio on jo 17.
”Työskentelen muutenkin intuitiivisesti, ja nyt annoin tunteille vielä enemmän tilaa”, Hamari pohtii.
”Äitiys nousi yhdistäväksi aiheeksi, vaikka en asiaa tietoisesti suunnitellut. En halunnut toisaalta ryhtyä sitä sulkemaan poiskaan.”
