Moonlight on pinnalta hiljainen mutta sisältä täynnä vimmaa ja hellyyttä: Neljän tähden elokuva!

Arvio: Moonlight sai kahdeksan Oscar-ehdokkuutta. Kasvutarinan filosofia tuntuu eurooppalaiselta.

Barry Jenkins
Teksti
Kalle Kinnunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Se on kuin turvapaikka keskellä Trumpin ja huutomerkkien aikaa. Kahdeksan Oscar-ehdokkuutta saanut Moonlight on pienimuotoinen draama, jonka filosofia tuntuu eurooppalaiselta.

Tarina seuraa afroamerikkalaisen miehen kasvua kolmessa episodissa. Ensimmäisen miljöö muistuttaa 1990-luvun katujengielokuvista. Kymmenvuotias, ujo Chiron löytää suojaa ja isän mallia diileriltä, joka myy huumeita hänen äidilleen. Poika itse ei vaikuta rikoksiin taipuvalta tyypiltä.

Toisessa episodissa Chiron käy koulua, jota toiset hallitsevat pelolla. Kolmannen episodin teema on homoseksuaalinen intohimo, jonka Chiron tunnistaa ja hyväksyy itsessään.

Barry Jenkinsin elokuva on pinnalta hiljainen, mutta sisältä täynnä ääntä, vimmaa – ja hellyyttä. Resonoiva aihe ei ole homous vaan minkä tahansa identiteetin vahvistuminen ja rohkeuden etsiminen itsestä.

Chironia esittää joka jaksossa eri näyttelijä. Riskialtis ratkaisu toimii.