Apokalyptinen vetovoima
Sam Beamin leipälaji on melankolia, Black Crowes teki paluun kovalla sykkeellä, Antti Karkiainen kirjoittaa levytärpeissään.
1
MIN
Tytti Roton ja Ville Valavuon synapopduossa on apokalyptistä tenhoa. Duon debyytti, Megalomania, on asenteeltaan punk. Elektroninen tanssimusiikki menee jalkoihin ja tekstien jyrkkä zeitgeist päähän. Retrohenkistä vitsaa tarjoillaan ihmisen ahneudelle ja turhamaisuudelle. Duo on nälkäinen kuin kevään raaka valo. Eeppisimmillään se on ihmiskunnan jälkeistä aikaa kuvaavassa Seuraava päivä -kappaleessa.
Modem: Megalomania. Modem Age Records.
Kuulasta melankoliaa
Iron & Wine -nimellä herkistelevän Sam Beamin leipälaji on melankolia. Surumielisyys on läsnä myös uudella Light verse -albumilla, vaikka artistin mukaan se on edeltäjiä kevyempi. Tarjolla on huolella muotoiltua folkmusiikkia. Jousisovitukset hivelevät korvia, samoin Beamin taidokas laulu. Duetto Fiona Applen kanssa on armollinen kuvaus ajan kulumisesta. Siitähän tässä on kyse: keski-ikäinen mies katsoo toiveikkaana peiliin.
Iron & Wine: Light verse. Sub Pop.
Varisten paluu
Black Crowesin edellisestä albumista on 15 vuotta. Livenä studiossa nauhoitettu Before the Frost oli hieno levy, tuoretta Happiness Bastardsia sielukkaampi. Chris (laulu) ja Rich (kitara) Robinsonin luotsaama southern rock -yhtye palaa kovalla sykkeellä. Myös hitaat herkistelyt hoidetaan varmaotteisesti. Jotain taiasta tuntuu silti kadonneen, ja se on nuoruus. Yhtyeellä on hieno tulevaisuus, jos se myönnetään.
Black Crowes, Happiness Bastards. Silver Arrow Records.