Suomalainen romaani nyt

Tutkijat puristivat romaanituotannon kaksi viime vuosikymmentä 359 sivuun.

tietokirja
Teksti
Outi Hytönen

Kotimaisissa romaaneissa on tällä vuosituhannella käsitelty 1900-luvun sotia, ympäristöongelmien aiheuttamia muutoksia, maahanmuuttoa ja susia. On ilmestynyt postmodernismin jälkeisiä runsaita tekstejä, kerronnaltaan kliinisen hiotusti rakennettuja lukuromaaneja sekä realismia ja fantasiaa yhdistäviä teoksia.

Tämä on tiivistelmän tiivistelmä suomalaisen romaanin kahdesta viime vuosikymmenestä, kirjallisuustieteellisen artikkelikokoelman Muistikirjan ja matkalaukun perusteella. Kokoelmassa on pyritty 11 eri tutkijan kirjoittamilla artikkeleilla esittämään uusimman romaanituotannon ”teemoja, rakentumisen tapoja ja suhteita kansallisiin ja kansainvälisiin kirjallisiin traditioihin”.

Maallikkolukijalle ”metamodernismin etiikka” tai ”eksessiromaani” voivat tuntua luotaantyöntäviltä tai vaatia ponnistelua. Artikkelit ovat kokoelman haastavinta luettavaa, mutta muuten tekstit ovat kirjallisuuden ystäville nautiskeltavissa kuin hienot, älykkäät kirjallisuusesseet. Uusista muodoista ja toistuvista teemoista on onnistuttu kuvaamaan hyvin tunnistettavia, laajoja kehityskaaria ja paljon esillä olleita aiheita.

Muihin ilmiöihin verrattuna marginaaliselta tuntuu ainoastaan susia ja ihmissusia käsittelevien romaanien analyysin ottaminen mukaan kokoelmaan. Valintaa tukee kuitenkin susiartikkelia seuraava teksti, jossa käsitellään realismin ja fantasian yhdistelmiä suomalaisessa nykykirjallisuudessa.

Ilmiöitä on nostettu mukaan monipuolisesti, mutta romaanikin on monipuolinen, eikä kaikkea pysty tiivistämään yhteen kokoelmaan. Elämäkerralliset ja autofiktiiviset teokset olisivat tiiviin julkaisutahdin puolesta kuitenkin ansainneet paikkansa katsauksessa, samoin tällä vuosikymmenellä puhuttaneen sukupuolisuuden näkyminen kirjallisuudessa.