Sitä mitä elämä on välillä
Kustantamo hylkäsi Nadja Sumasen nuortenromaanin. Hän kirjoitti novellikokoelman, jossa on soraa ja perhosia.
Helmikuussa 2020 Nadja Sumanen lähetti kolmannen nuortenromaaninsa käsikirjoituksen kustantamoon, ja se hylättiin.
”Oli ehkä liikaa aiheita. Yritin mahduttaa siihen koko maailman. Jotakin semmoista”, hän sanoo.
Sellaista sattuu Finlandia-voittajillekin. Vuonna 2015 Sumasen Rambo-romaani voitti Otavan ja Otavan kirjasäätiön nuortenromaanikilpailun ja perään Finlandia Juniorin.
Eihän se hyvää esikoiskirjailijalle tee, Sumanen sanoo.
”Finlandia on sellainen palkinto, että se olisi ollut parempi voittaa vähän myöhemmin.”
Hylkäys kuitenkin rikkoi jonkin vaikeasti sanallistettavan asetelman siitä, mitä Sumanen oli ajatellut omasta kirjoittamisestaan.
”Luulen, että hylkäyksiä tapahtuu melkein kaikille, mutta niistä ei kauheasti puhuta. Minut se vei johonkin ihan uuteen.”
Uusi on novellimuoto. Sumanen oli kirjoittanut vain yhden julkaistun novellin aiemmin, vaikka lukijana hän on viehtynyt lajiin. Raija Siekkinen on erityisen hyvä, Ljudmila Ulitskajasta hän vaikuttui juuri.
Novellit olivat kustannustoimittajan idea. Sumanen epäröi hetken, nukkui yön yli, ja aamulla oli jo valtavasti ideoita.
Sade on kaikille sama ilmestyi heinäkuun alussa. Romaanikäsikirjoituksesta on lähtöisin pari viimeistä novellia teinipoikien ihastusmyräköistä Italiassa.
Novelleissa piti olla tätä, Sumanen sanoo ja on vääntävinään käsillään näkymätöntä tiskirättiä kuivaksi. Eli ruuduilla elettyjä etäsuhteita, ensisuudelmia ja epämääräisiä yrityksiä päästä festivaaleille.
”Soraa ja perhosia. Keveyttä, haaveita, unelmia ja sit sitä, mitä elämä on välillä.”
Samat hahmot vilahtelevat tekstistä toiseen. Kirjassa on oma pieni maailmansa. Moni on töissä samassa kahvilassa, yksi ihastus kerrotaan molemminpuoleisesti. Näkökulmanvaihdoksista tulee mieleen nuortensarja Skam. Samanlaisia linkityksiä on Elizabeth Stroutilla, Sumanen sanoo.
”Jännitin sitä itse, mutta oli hirveän tyydyttävää kirjoittaa samoja hahmoja useampiin novelleihin.”
Sumanen on halunnut tavata Lapinlahden vanhassa mielisairaalassa Helsingissä, jossa työskentelee nykyään taiteilijoita. Se edustaa hänen päivätyönsä ja kirjojensa rajapintaa. Hän on ammatiltaan toimintaterapeutti, joka tapaa lähinnä päiväkoti-ikäisiä ja alakoululaisia.
Molemmat julkaistut romaanit käsittelivät suoraan mielenterveyttä. Novelleissa teema välähtelee. Eräässä tekstissä neuroepätyypillinen poika myöhästyy koulusta kerättyään kastematoja turvaan, ovathan lierot tärkeitä hajottajia ja pojan äiti joutumassa pian maan multiin yksin.
”Terapeuttina tulee vastaan sellaisia asioita, joihin ei joskus jollakin tavalla pysty vaikuttamaan. Kirjailijantyön kautta prosessoin niitä eteenpäin, saatan niitä ratkaisuun omassa mielessäni”, Sumanen sanoo.
Tässä kohtaa huolestunut aikuinen nyökkää. Novelli, mikä nerokas keino houkutella hulttionuoriso kirjan ääreen!
Sumasen mukaan vastaanottajaa mietitään lähinnä kustantamossa. Kirjailijana hän lähtee oletuksesta, että lukijat – nuoretkin – pystyvät enempään eivätkä vähempään. Ei nuorille kirjoiteta lyhyitä tekstejä siksi, että he lukisivat ”edes jotakin”.
Tilanne on päinvastainen. Ehkä osalla on ”Tiktok-keskittymiskyky”, mutta huolipuheen alle jää kaikki lahjakkuus.
”Monet nuoret ovat lahjakkaampia kuin minun nuoruudessani olivat”, Sumanen sanoo.
He lukevat monilla kielillä ja kyselevät kouluvierailuilla fiksuja ja kriittisiä. Erityisesti Sumasen mieleen on jäänyt tyttö, joka oli kirjoittanut vertailevaa analyysiä Sumasen ja Riikka Pulkkisen kirjojen tyyleistä – yläkoulussa, äidinkielen tunnille.
Kyse on suuremmista arvoihin ja ajankäyttöön liittyvistä kysymyksistä, Sumanen sanoo. Huolipuheen lisäksi pitäisi nostaa esille kaikkea huikeaa osaamista mitä on, eikä sitä, mikä muuttuu tai on katoamassa.
”Ihmettelen, miksi ollaan niin huolissaan vain nuorten lukutaidosta ja lukutottumuksista. Kyllä moni aikuinenkin valitsee mieluummin katsoa televisiosta Ruotsin lihavimmat koirat -sarjaa kuin tarttuu kirjaan.”
Nadja Sumanen: Sade on kaikille sama. 144 s. Otava, 2021.