Unohdetut loppulauseet

Viimeiset sanat ovat vaikea laji.

esseekokoelma
Teksti
Outi Hytönen

Kirjailijat Sinikka Vuola ja Tommi Melender tarkastelevat esseeteoksessaan romaanien loppulauseita. Idea on lähtenyt kuuluisista alkulauseista. Miksi loppuja ei muisteta ja siteerata yhtä usein? Juuri viimeisten sanojen luulisi jäävän lukijan mieleen, luetaanhan ne yleensä romaanin päätteeksi.

Vuola ja Melender ovat kirjoittaneet aiheesta neljä pohdiskelevaa esseetä vuorotellen katkelma kerrallaan. Nimikirjaimin merkityistä puheenvuoroista syntyy rauhallista keskustelua. Kirjailijat pohtivat omia mieltymyksiään, teoksen muodostumisen prosessia ja lopetuksen kirjoittamista.

Maailmojen loput ei arvota loppuratkaisuja hyviksi tai huonoiksi. Jonkinlainen huonouden oletus kummittelee kuitenkin taustalla. Teos ei tule valmiiksi, jos sille ei kirjoiteta päätöstä, ja niinpä lopettaminen näyttäytyy pohdiskeluissa miltei välttämättömänä pahana. Takakannessakin kysytään, miksi romaanin päättäminen on niin vaikeaa ja lupaavien kirjojen lopetukset usein epäonnistuvat. Kumpikaan kirjailija ei muista romaania, joka heikon alun paranisi loppua kohden. Tavallisemmin kielen latautuneisuus hiipuu tekstin edetessä.

Keskusteluesseitä seuraa 30 pienoisesseetä, joista jokainen käsittelee yhtä romaania. Loppujen onnistuneisuutta enemmän Vuola ja Melender ovat kiinnostuneet loppujen avaamista tai kokoamista merkityksistä.