Miksi melkein kaikki nykymusiikki kuulostaa epävireiseltä?
SK:n arkistoista: Kapellimestari Susanna Mälkki sai metkan haasteen. Piti valmentaa maallikko ymmärtämään nykymusiikkia.
Jos arkkitehtuuri on kivettynyttä musiikkia, kuten säveltäjä Pierre Boulez on sanonut, illan konsertti ei voisi olla sopivammassa rakennuksessa.
Pariisin Pompidou-keskuksen suureen saliin asettuu kaksitoista muusikkoa tummissa puvuissa ja kirjavissa solmioissa. Boulez’n 1977 perustama nykymusiikkiorkesteri Ensemble Intercontemporain juhlistaa konsertilla merkkivuottaan.
Miten minä olen tänne eksynyt – kevyen musiikin sekakäyttäjä, jonka korviin on vain joskus vahingossa kantautunut nykymusiikkia, tuota käsittämätöntä epätahtista kakofoniaa?
Susanna Mälkki astelee rivakasti kapellimestarin korokkeelle, kumartaa ja nostaa katseensa 400-päiseen pariisilaisyleisöön. Luulen sulautuvani tähän kaikenikäiseen ja -näköiseen joukkoon, mutta silti minusta tuntuu kuin Mälkki katsoisi tiukasti aivan suoraan juuri minuun. Sellaisella koepapereita jakavan luokanopettajan katseella. No niin. Tätä vartenhan olet opiskellut. Kohta nähdään, mitä olet oppinut.
