Tahdon filosofi­ kelpasi ­Einsteinille

Albert Einsteinin työhuoneen seinällä 1920-luvun Berliinissä oli kolme muotokuvaa. Fyysikkojen Michael Faradayn ja James Clerk Maxwellin rinnalle pääsi tahdon filososfi, itämaisesta ajattelusta vaikuttunut Arthur Schopenhauer.

Arthur Schopenhauerissa (1788–1860) on jotain hyvin teiniä. Nuoret rakastavat filosofia, jonka mukaan mieli järjestää meille maailman.

Schopenhauerille kaikki ei ollut vain mieltä, mutta omaa päätä yliarvostavat tykkäävät silti. Schopenhauer oli myös sukupuolisuuden filosofi ennen Freudia ja ensimmäisiä filosofisia ateisteja. Hänelle luonnonlait olivat ”tahto” meissä ja maailmassa.

Uusi suomennos Tahdottoman tietämisen autuus kerää yhteen estetiikkaa koskevat mietteet. Siitä löytyy avain Schopenhauerin koodiin.

Schopenhauerin mielestä maailma ei ole rationaalinen. Elämän primitiivisempi puoli on tahto, ei-rationaalinen impulssivoima. Sen voi nimetä luonnoksi. Ei ihme, että kirjailijat kuten Baudelaire, Beckett, Borges, Conrad, Mann, Lawrence, Melville, Musil, Poe, Proust, Strindberg ja Tolstoi ihastelivat.

Mutta että Albert Einstein ja Erwin Schrödinger?

Kun Einstein laati todellisuuskuvan mullistanutta suhteellisuusteoriaa, hän luki buddhalaisuuteen hurahtanutta David Humea sekä fyysikkofilosofi Ernst Machia, joka tutki ääntä ja valoa mutta arveli luonnonlait ihmisen näkökulmiksi.

Kvanttifysiikan mikrotasolla todellisuus on kiinni havainnosta. Schrödinger kehitteli teoriaansa Schopenhauerin valossa.

Kun fysiikan mullistavat teoriat muuttuivat melkein järjenvastaisiksi, apuun tuli Schopenhauer, jonka mukaan materia on tietoisuuden tuotantoa. Tahto määrää, miten se meille avautuu eri puolilta.

Näin siis kohtasivat uusi filosofia, huippufysiikka ja intialainen mystiikka.

Uusi Schopenhauer-julkaisu on tärkeä, koska filosofin ajattelussa estetiikka on aivan olennaista. Taide ja tahto tuovat uusia kulmia maailmaan. Fysiikkakin tarvitse sellaisia mennessään kohti tuntematonta.

Schopenhauer sai virikkeitä hindulaisista upanisadeista sekä Buddhan ajatuksista. Ne tuntuvat heikkona virtana fysiikassakin.

Einstein kutsui Schopen­haueria neroksi ja ”jatkuvaksi lohdutukseksi”. Schrödinger piti häntä ajattelun villimiehenä. Fyysikko Wolfgang Pauli hyväksyi ajatuksen, että todellisuuden perustalla on tahto. 

Arthur Schopenhauer: Tahdottoman tietämisen autuus. Estetiikka ja tieteenfilosofia. Suom. Risto Pitkänen. 350 s. Gaudeamus, 2024.