Masentava kuva yläkoulusta
Arvio: Petri Vartiaisen romaanin opettajan arki on herpaantuvaa varpaillaan oloa.
Uusi opetussuunnitelma tulee. On syytäkin, mikäli koulussa on puoleksikaan niin ärsyttävää, masentavaa ja murehduttavaa kuin Petri Vartiaisen romaanin yläkoulussa. ”Meillä on iskostettu onnistumisen kulttuuria”, vakuuttaa rehtori hymyillen. ”Vittu täällä mitään opita, tää on koulu”, vakuuttaa koululainen.
Miehen ryhti on kirjoitettu äidinkielenopettaja-perheenisä Arin näkökulmasta. Aktiivinen henkilöjoukko on enimmäkseen miehiä. Koululaisten – yhdeksäsluokkalaisia – joukkoon solahtaa kaksi tyttötyyppiä: rento Jenni ja mallikelpoinen Mari.
Tytöille ei tunnu kasautuvan ongelmia eikä ongelmakäyttäytymistä. Pojille ei juuri muuta kasaudukaan.
Opettajainhuoneessa hallitsevat miehet. He kritisoivat vitsein kevennetyissä välituntikeskusteluissa kaikkea, jopa etunimiä: Nicot kuuluvat olevan hankalia, Antit ja Matit kunnon poikia. Vihaisina yhteyttä ottavissa vanhemmissakin ovat isät voimissaan. Rauhallisimmat muutoskeskustelut Ari käy appensa, eläkkeellä olevan opettajan, kanssa.
Ari on kiintynyt työhönsä, vaikka se on ”herpaantuvaa varpaillaan oloa”. Rivouksien ja valituksen oheen Vartiainen antaa Arin miettiä henkilökohtaista kasvattajan tunnustusta näin: ”Kasvata: älä anna kasvaa. Opeta, vahdi vieressä.”
