Masennus on Suomessa melkeinpä kansantauti – Mutta saako siitä toimivaa komediaa?

Arvio: Masennuskomedia herättää enemmän kysymyksiä kuin tuo uusia näkökulmia.

Jenni Toivoniemi
Teksti
Essi Salonen

Näytelmän nimi puhuttelee varmasti monia. Onhan masennus Suomessa melkeinpä kansantauti. Mutta saako aiheesta toimivaa komediaa? Tuleeko huumorista riittävän mustaa? Naurattaako?

Karikoiden vaara on ilmeinen.

Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä kerrotaan tarinaa työelämästä ja ihmisarvosta. Suuren metalliyhtiön, Steeltechin pomo Eeva Ahonen (Pirjo Luoma-Aho) on viisikymppinen nainen, joka on puristanut itsestään viimeisetkin mehut firman hyväksi.

Seuraa hermoromahdus ja potkut. Vaikka ”Teräs-Eeva”, kuten moni muukin oravapyörässä juokseva, uskoo olevansa yhä työkykyinen, lähtee hän lääkärin kehotuksesta tutustumaan mielenterveyskuntoutujien työkeskukseen. Siellä hän kohtaa eri tavoin vajaatyökykyisiä. Ja mitä tekee Eeva, istuu pomon pallille ja ryhtyy tehostamaan työkeskuksen toimintaa.

Kirsikka Saaren ja Jenni Toivoniemen kirjoittama ja Mari Rantasilan ohjaama Masennuskomedia herättää enemmän kysymyksiä kuin tuo uusia näkökulmia bisnesmaailman kovuuteen tai eri sukupolvien suhtautumiseen työhön. Viisikymppiset suorittavat, kaksikymppiset etsivät merkitystä elämään.