Unohtaminen on olemisen alku

Muistista tuli kultti, jota palvomalla nykymaailma yrittää olla great again, Maria Stepanova kirjoittaa.

romaani
Teksti
Silvia Hosseini

Muistin muistolle on kunnioitusta herättävä kirja. Venäläiskirjailijan palkittu teos on esseen, muistelman ja sukukronikan hybridi. Sitä voisi kutsua myös metaromaaniksi, jossa valotetaan kirjoittamisen – ja kirjoittamattomuuden – vaiheita.

Teos kertoo Maria Stepanovan yrityksestä kirjoittaa sukunsa tarina. Se on hankalaa: vaikka sukulaiset ovat kokeneet ”vuosisadan suuret lihamyllyt” – juutalaisvainot, kommunistisen terrorin ja Leningradin piirityksen – he eivät ole niiden uhreja. Millainen kronikka syntyy ihmisistä, joilla on ollut historiassa lähinnä sivustakatsojan rooli?

Kysymys on mutkikas myös moraalisesti: ”Henkiin jääneiden tilanne provosoi väistämättä tietynlaisen eettisen epäfokusoitumisen: on vaikea olla ymmärtämättä sitä, että minun paikkani tässä maailmassa voisi helposti kuulua jollekulle toiselle.”

Oman hankaluutensa aiheuttaa sekin, ettei kirjailijan perheessä ole ollut perinnettä, jossa kunniakasta sukuhistoriaa välitettäisiin tuleville sukupolville. Siksikin hänen kirjansa kertoo muistoja enemmän muistamisesta.