Mänttä halusi olla Suomen Bilbao – paperiruhtinaan rahoilla
Taidesäätiön 150 miljoonan euron sijoitussalkku antaa vapauksia ottaa taiteellisia riskejä.
Liikemies Gustaf Adolf Serlachius oli toimissaan huimapäinen riskinottaja, eräänlainen 1800-luvun startup-yrittäjä. Hän päätti 1868 perustaa paperin raaka-ainetta valmistavan hiomon Mäntänkoskelle keskelle tietöntä Keski-Suomen korpea.
Kunnianhimon ja rohkeuden puutteesta ei voi moittia myöskään veljenpoika Göstaa, joka nosti Mäntän paperitehtaan maailmanluokkaan.
Kahta Serlachiusta yhdisti rakkaus taiteeseen. Nuoremman paperiruhtinaan perustama säätiö keräsi mittavan kokoelman sekä vanhaa että aikalaistaidetta. Sitä varten suunnitellun museon rakentaminen katkesi kuitenkin Göstan kuolemaan vuonna 1942. Serlachiuksen asuinkartano otettiin museokäyttöön. Alkuperäinen unelma museosta toteutui kuitenkin vasta 2014, kun Serlachiuksen museon uusi paviljonki avattiin.
”Taidesäätiölle laadittiin 2008 uusi strategia, jolla haluttiin palauttaa museo suomalaisen taidekentän kärkeen. Pelkkä kokoelman esittely vanhassa kartanossa ei enää riittänyt. Kulmakiviksi määritettiin nykyaikaisen museon rakentaminen ja kansainvälisen tason nykytaiteen esittely”, kuvaa museonjohtaja Pauli Sivonen.
Rima asetettiin kerralla korkealle: Pirkanmaan perukoilta haluttiin maailmankuuluksi taidekaupungiksi, eräänlaiseksi Suomen Bilbaoksi. Baskimaan suurin kaupunki painii kuitenkin raskaammassa sarjassa Frank Gehryn suunnittelemine Guggenheim-museoineen.
