Runollinen matka

Arvio: Matkakertomukset pursuavat havaintoja ja mahdollisuuksia, mutta konkreettisia kiinnekohtia on niukasti.

romaani
Teksti
Outi Hytönen

Kustantamo markkinoi Maria Matinmikon Kolkkaa romaanina. Yhtä hyvin teos voisi olla runoelma, proosaruno tai miniatyyrisarja. Proosakatkelmien ja runojen joukossa on lisäksi aforismeja. Matinmikon kirjat eivät istu lajimääritelmiin.

Muodon lisäksi runsas on myös sisältö. Takakansi lupaa hengästyttävän määrän kaikkea: matkakertomuksen, ajankuvaa, seremoniaa ja itsekritiikkiä sekä vallan, ihanteiden, kielen, itseyden ja tasa-arvon pohdiskelua.

Viiteen osaan jakautuva Kolkka on ilmeisimmältä tasoltaan sarja pieniä matkakertomuksia.

Kertoja seikkailee eksoottisissa maisemissa. Konkreettisia kiinnekohtia löytyy kuitenkin muun muassa reportterin luentomatkasta pilvenpiirtäjäkaupunkiin sekä bussimatkasta Havaijilla.

Silti ajankohtaiskysymysten puolesta voitaisiin hyvin olla nyky-Suomessa. Teksti kommentoi esimerkiksi maahanmuuttoa, rajakysymyksiä ja hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuutta.

Matinmikon teksti luo elävän voimakkaita kuvia paikoista. Olennaista kertojalle on näköhavaintojen kyseenalaistaminen.

Matinmikko liittää tuttuun uusia havaintoja ja yhdistelee yllättäviä asioita haastaen löytämään tutusta vierasta.

Matinmikko on aiemmin julkaissut yhteisöllisesti kirjoitettua kokeellista proosaa sekä kolmen teoksen sarjan Valkoinen (2012), Musta (2013) ja Värit (2017).

Kolkka ei ole yhtä uudistavan yllättävä kuin edelliset teokset, mutta edelleen Matinmikko onnistuu tarjoamaan kielellisiä keksintöjä ja tuoreita havaintoja.

Kolkka on täynnä omituisia hahmoja ja tulkinnallisia mahdollisuuksia, mikä tekee sen ymmärtämisestä vaativan tehtävän. Kirja on nautittavissa myös silkkana sanojen ja näkyjen leikkinä, kauniina matkana unenomaisiin, paikoin dystooppisiin maisemiin.