Maailma alkaa risteyksestä

Jenny Erpenbeckin romaanissa maahanmuuttajat kapinoivat puhumattomuudella.

romaani
Teksti
Kaisa Neimala

Richard muistelee, miten useissa Grimmin saduissa lähetettiin veljesparvi kotoa kauas koettelemaan onneaan, ratkaisemaan tehtäviä, ansaitsemaan perintönsä. Veljet eroavat tienhaarassa. Tarinan onnekkaat veljekset palaavat sitten kotiin, mutta huono-onnisia ei kuulu, he ovat loitsun vallassa tuntemattomassa metsässä, kiveksi jähmettyneinä. Lopulta yleensä pelastutaan.

Näissä saduissa maailma alkoi aina risteyksestä, tienhaarasta.” Sen Richard, Itä-Saksassa aikuistunut mies, muistaa, ettei ole pitkä aika siitä, kun maastamuutosta ja onnen etsinnästä kerrottiin myös saksalaisia tarinoita.

Nyt Richard siis kohtaa Berliinistä onneaan etsivien nuorten miesten ryhmän, vieraiden loitsujen kivettämän. Hän on vastikään eläkkeelle jäänyt klassisen filologian professori Humboldt-yliopistosta, menestynyt lapseton leskimies. Keskeinen ongelma on aluksi päivien tyhjyys. Sitä voi yrittää täyttää siirtelemällä ja asettelemalla tavaroita, ennen kaikkea kirjoja. Richard on poikkeuksellisen hartaasti ja kriittisesti kiintynyt kotinsa esineistöön: sipulikuvioiseen astiastoon, goottilaiseen krusifiksiin, vihannesveitseen. Ja yksin elävänä hän saa olla iloinen onnistumisistaan ja oivalluksistaan.

Richard on jo ennen risteystä moraalisesti valpas eläjä. Hän yrittää aina löytää kohtaamastaan sen, mikä on oikeaa; tämän piirteen on vaimovainaja ymmärtänyt paremmin kuin nuori rakastajatar.