M. A. Numminen muistelee jazzin kunniakasta menneisyyttä

Arvio: Harva tuntee M. A. Nummisen jazzin tekijänä, saati valokuvaajana.

jazz
Teksti
Risto Nevanlinna
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

M. A. Numminen on omaleimainen kulttuurihahmo, joka tuntuu vuosikymmenten saatossa tehneen kaikkea: underground-rockia, tangoa ja teknoa, lastenmusiikkia, romaaneita ja keskiolutbaarien dokumentointia, suomeksi, ruotsiksi, saksaksi, latinaksi.

Jazz on ollut Nummiselle elinikäinen rakkaus, mutta harva tunnistaa hänet jazzin tekijänä – ja vielä harvempi valokuvaajana.

Jazzin meining lienee siis Nummisellekin uusi aluevaltaus. Kirjassa julkaistaan ensi kertaa Nummisen ottamia valokuvia vuosilta 1960–1964 eli ajalta, jolloin Suomessa esiintyi jazzin huippunimiä kuten Count Basie, John Coltrane, Eric Dolphy ja Duke Ellington.

Numminen oli todistamassa näitä konsertteja jazzin ystävänä ja Ylioppilaslehden reportterina. Hänellä oli lainassa somerolaisen valokuvaajan Olavi Virtasen kalusto, jonka ansiosta hän saattoi naamioitua ammattikuvaajaksi ja pääsi kohteitaan liki.

Mustavalkokuvien rinnalla Numminen muistelee todistamiaan konsertteja sekä jazzelämän tapahtumia. Tilaa saavat niin jazzklubi Mäyränkolo Fredrikinkadulla kuin Nummisen oma jazzhistoria Somerolla: Fazerin marmeladilaatikkoon rakennetulla radiolla hän saattoi kuunnella Willis Conoverin juontamia The Voice Of American jazzlähetyksiä.