Trauma-Amerikka

Lynne Ramsayn trilleri on kauniisti vinksahtanut.

elokuva
Teksti
Kalle Kinnunen

Ensi silmäyksellä You Were Never Really Here voi vaikuttaa toimintaelokuvalta tyypillisestä palkkamurhaajahahmosta. Joe (Joaquin Phoenix) siirtyy tehtävästä toiseen ja hävittää jälkensä. Hän tekee kaikkensa, jottei häntä olisi olemassa. Sotaveteraanitaustainen hahmo tuo mieleen Taksikuskin. Tässäkin tarinassa traumatisoitunut ja vieraantunut mies liikkuu New Yorkin kaupunkiviidakossa ja päätyy ampumaan lasten hyväksikäyttäjiä.

Skottilaisen Lynne Ramsayn ohjaama You Were Never Really Here kuvaa masennusta vakuuttavasti. Ajatus itsemurhasta on lohtu Joelle, joka paljastuu itsekin perheväkivallan uhriksi. Phoenix lataa mutisevan Joen kuoren alle hirvittävää vimmaa.

Väkivalta tapahtuu aina kuvan ulkopuolella. Kyse on muutenkin enemmän siitä, mitä ei näytetä. Ehkä mitään ei kannata ottaa kirjaimellisesti. Mustaa huumoria ja hämmentävää kepeyttä viljellään tilanteissa, joissa niitä ei odottaisi. Vasarassa, joka ostetaan tappamista varten, lukee isoin kirjaimin Made in USA.

Joe ei ole oman tien kulkija vaan heittopussi – kuin haamu vailla todellista kykyä muuttaa yhtään mitään. Näennäinen trillerirakenne tekee elokuvasta lähes helpon katsoa. Jonny Greenwoodin musiikki tukee kauniiden kuvien vinksahtaneisuutta. Elegisen tarinan poliittisuus on miellyttävän tulkinnanvaraista. Kaikella on jotain tekemistä kuoleman kanssa.