Luoja lasta auttakoon: Pelottavan musta tyttö

Arvio: Nobel-voittaja Toni Morrison kirjoittaa kiihkeästi lasten kurjasta kohtelusta.

kirjallisuus
Teksti
Kaisa Neimala

Graafikko Eevaliina Rusanen on löytänyt Toni Morrison -suomennoksen kanteen kuvan naisesta, joka näyttää piirteiltään, ilmeeltään, asultaan, asennoltaan, asenteeltaan hämmentävästi samalta kuin Bride, alkujaan Lula Ann, kiivaan Luoja lasta auttakoon -romaanin keskushahmo.

Vastasyntyneen Lula Annin ulkonäkö on kauhistus hänen äidilleen Sweetnessille. Tyttö on pelottavan musta, ”sudaninmusta”, kuin jokin musta käenpoika tississä roikkumassa. Sweetness ja lapsen isä Louis ovat sopivasti vaaleita mustia, ja pari isovanhempaa on melkein käynyt valkoisista. Louis inhoaa lastaan ja poistuu. Äiti kasvattaa tyttärensä tylysti ja torjuvasti. Liian mustan tytön pitäisi oppia käyttäytymään, pitämään päänsä painuksissa, kiertämään hankaluudet kaukaa.

Lula Ann Bridewell hylkää kuusitoistavuotiaana ”typerän junttinimensä” ja alkaa esiintyä ikään kuin taiteilijanimellä. Vähitellen hän stylistin avustamana ja aina valkoisiin pukeutuneena muokkaa itsestään menestyvän persoonan.

Onnelliseksi ihmiseksi Bride ei kaikesta stailaamisesta huolimatta kasva. Äidin varhainen tylyys osoitetaan romaanissa onnettomuuden pääsyyksi. Äiti ja lapsi muistavat vuosikaudet myöhemmin, että he kävelivät kerran kadulla käsi kädessä. Ainutkertaisen kädestä tarttumisen lapsi oli ansainnut kovia seurauksia tuottaneella valheella – musta pikkutyttö tuotti oikeudessa valkoiselle aikuiselle tuomion.

Hankaluuksia Bride ei kierrä kaukaa. Hänen tarinansa oheen Toni Morrison kirjoittaa muiden lasten huonoa, väärää, rikollistakin kohtelua. Näissä erilaisissa kauhistuksissa ei ole niinkään kyse ihonväristä kuin elämän moraalista. Luoja lasta auttakoon. Monesti näyttää jättäneen auttamatta.