Loistavaa sanataidetta – kuin Kirsi Kunnasta aikuisille
Arvio: Räävittömät sadut täydentävät toisiaan Merja Virolaisen kuudennessa runoteoksessa.
Lue ensin yksi runokokoelma, käännä sitten kirja ympäri ja lue toinen.
Merja Virolaisen kuudennessa runoteoksessa on selkeä konsepti: kaksi maailmaa, kaksi runoin kerrottua tarinaa. Ne ovat kuin päivä ja yö. Tai kevät ja syksy, joihin nimet viittaavat.
Aprilia on yltäkylläinen fantasiamaailma, jossa kuolleet merkkihenkilöt keskittyvät rentoutumiseen, juhlimiseen ja henkeviin harrastuksiin; Kekri taas sukeltaa painajaismaiseen parantolaan, jonka hassunnimiset asukit kylpevät matojen seassa ja syövät eritteitä ja sukuelimiä.
Virolainen kirjoittaa vahvan aistivoimaista sanavuodatusta. Kielellä irrottelu on tärkeässä osassa. Monin paikoin teksti lähestyy surrealismia ja nonsense-runoutta.
Sadunomainen Aprilia/Kekri on Kirsi Kunnasta aikuisille, mutta myös Francois Rabelais’ta modernin runon muodossa; samanlaista rehevää, vinoa huumoria Virolaisen teos on täynnä. Rabelais’hin ja hänen romaanihenkilöihinsä viitataankin nimeltä pariin otteeseen Apriliassa.