Lipponen ja Tuomioja tarkastelevat Sdp:n lähihistoriaa vastakkaisilta laidoilta
Kaksikon erilaiset roolit näkyvät heidän tuoreissa kirjoissaan.
Muistelmiensa kakkososassa Paavo Lipponen lainaa muutama vuosi sitten lopetetun oululaisen Pohjolan Työn päätoimittajaa. ”
Pekka Suorsan mukaan puolueneuvoston kokouksessa kuvaajat syöksyivät töihinsä, kun (Erkki) Tuomioja tai minä nousimme puhujapönttöön”, Lipponen kirjoittaa.
Suomalaiset lehtikuvaajat ovat valveutunutta väkeä ja haistavat uutisen kun se tulee vastaan. Sdp:n eturivissä on Kalevi Sorsan ja Mauno Koiviston jälkeen nähty jos jonkinlaista työväenjohtajaa, mutta ajattelijoina ja linjanvetäjinä Lipponen ja Tuomioja erottuvat muita päätä pitempinä.
Lipponen on päässyt toteuttamaan linjaansa enemmän käytännössä, mutta Tuomiojakin on jättänyt valtavirran terävänä kriitikkona lähtemättömän jäljen suomalaiseen sosiaalidemokratiaan. Kaksikon erilaiset roolit näkyvät myös heidän tuoreissa kirjoissaan.
Sekä Lipponen että Tuomioja harrastavat historiaa – Tuomioja jopa sen tutkimista – ja molemmat ovat selvästi kiinnostuneita vaikuttamaan siihen, millainen kuva heistä itsestään jää jälkipolville. Erona on, että Tuomiojalle riittää, kun hän saa tuoda esiin oman näkemyksensä. Lipposen missiona on lisäksi torjua, tai paremminkin tyrmätä, kilpailevat historiantulkinnat.
