Mieluummin överit kuin vajarit. Näin ajattelee newyorkilainen Laura Pergolizzi, joka ei tunteita väistele. Ne nostetaan alttarille, kuten Churches-levyn nimikkokappaleessa, joka on silkkaa melodraamaa. Pergolizzin persoonallinen tulkinta ja androgyyni olemus sytyttävät opportunistiset popsävellykset liekkeihin. Melodioissa haetaan stadion-mittaluokkaa, mikä on luontevaa oopperakorkeuksiin yltävällä äänellä.
