Pieni kaupunki, suuret tarinat
Pressure Machinessa on enemmän syvyyttä kuin The Killers -yhtyeen koko aiemmassa urassa
Joskus identiteettikriisin voi muuttaa kultalähteeksi. Yhdysvaltalaista The Killersiä johtaa Brandon Flowers, lasvegasilainen mormoni, joka on aina rakastanut englantilaista popmusiikkia: Duran Durania, Pet Shop Boysia, The Smithsiä, New Orderia… Kaikkia noita kauniita poikia syntetisaattoreineen.
Niinpä varsinkin varhaisilla albumeillaan The Killers kykeni kaikkien noiden yhtyeiden vastustamattomaan ja viehättävällä tavalla vinoon jäljitelmään. Jokin kasinokaupungille ominainen feikkiys vain lisäsi suurimpien hittien lumoa.
Debyyttilevystä Hot Fuss kuluneen 17 vuoden aikana hittivirta on hieman tyrehtynyt, mutta ei Flowersin kunnianhimo. Niinpä seitsemännellä levyllään The Killers kokeilee jotakin uutta: Pressure Machine kertoo klassisen rockmusiikin keinoin tarinoita Flowersin lapsuuden kotikaupungista Nephistä, Utahista. Biisien välillä on katkelmia Nephin asukkaiden haastatteluista, mikä vain lisää vaikutelmaa teema-albumista.
The Killers ei ole koskaan salannut rakkauttaan Bruce Springsteeniin, mutta Pressure Machine on ensimmäinen kerta, kun yhtye oikeasti sovittelee askeleitaan The Bossin jalanjälkiin.