Ammattilaisen työnäyte

Mä oon -albumilla lauluääni soi hienosti, mutta jokin on mennyt pieleen, Tero Alanko kirjoittaa.

levy
Teksti
Tero Alanko

Vantaalainen Clifters julkaisi Kuningas-ensialbuminsa 1987. Sen kansi kuvattiin kalansilmäobjektiivilla. Yhtye näytti suoraan 1960-luvulta putkahtaneelta. Siltä Cliftersin energinen ja svengaava kitarapop myös kuulosti.

Kolmannella albumillaan (Sexi on in, 1989) Clifters esitti vain Jaana Rinteen kääntämiä vanhoja hittejä – The Beatlesia, The Rolling Stonesia, The Whota ja niin edelleen. Levy keikkui Suomen virallisella listalla liki vuoden päivät. Clifters oli suosionsa huipulla, mutta siitä oli kuin vahingossa tullut coverbändi.

Cliftersin laulaja-kitaristi Jiri Nikkinen ei ole koskaan päässyt The Beatlesista pitkälle. Nikkisen seuraavan yhtyeen nimi oli Revolver, hän kuuluu kaikenkarvaisten The Beatles -tapahtumien vakioesiintyjiin ja johtaa ”kansainvälistä tunnustusta saanutta” The Beatles Tribute Bandia.

Laulajana Nikkinen lienee Suomen paras The Beatles -tulkki Pepe Willbergin jälkeen. Mä oon -levylläkin Nikkisen vanheneva ääni soi hienosti ja fraseeraukset osuvat makeasti kohdalleen. Albumin ongelmat ovat muualla.