Vinyylin viemät

Laaja-alainen levy-yhtiö Svart täyttää 10 vuotta.

musiikki
Teksti
Kimmo Rantanen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Piti vain julkaista vinyylipainos kulttibändi Xysman albumista Deluxe, mutta Tomi Pulkki ja Jarkko Pietarinen tulivatkin perustaneeksi levy-yhtiön. Nimi Svart keksittiin luontevasti siitä, että vinyylilevyt ovat pääsääntöisesti mustia.

Svart juhlii tänä vuonna 10-vuotista olemassaoloaan. Yhtiöstä on kasvanut merkittävä tekijä suomalaiselle musiikkikentälle, oman aikamme Love Records.

Ensimmäinen Svart-levy ei ollut Xysman uudelleenjulkaisu vaan turkulaisen post-metal -bändi Calliston albumi Providence. Nykyisin Svartin katalogi koostuu sadoista äänilevyistä. Se kattaa musiikkia laajalla skaalalla äärimetallista jazziin, discosta progeen.

”Aika nopeasti julkaiseminen riistäytyi käsistä”, Pietarinen toteaa Svartin alkuajoista.

Osa levyistä on uudelleenjulkaisuja, osa uutta tuotantoa. Yhteistä kaikille on se, että niillä ei kosiskella suurta yleisöä eikä haeta radiosoittoa. Julkaisukynnyksen ylittää vain musiikki, joka herättää kiinnostusta levy-yhtiön sisällä.

 

Syy kovaan julkaisutahtiin on hyvän musiikin ohella taloudellinen. Svartin levyjen painokset ovat keskimäärin muutaman sadan luokkaa. Levyjä ilmestyy useampi nimike kuukaudessa. Myös cd:nä, vaikka Svart tunnetaankin vinyyleistään.

Kun kate julkaisua kohti on pieni, tarvitaan useita puroja, jotta rahavirtaa kertyy riittävästi yhtiön pyörittämiseen.

”Tämä on jatkuvaa riskiä. Ei tarvita kuin muutama floppi, niin kassanpohja näkyy”, Pulkki toteaa.

”Olisi helppoa, jos voisi tehdä viidentonnin painoksia, mutta eivät levyt myy niin paljon. Lukuun ottamatta joitakin poikkeuksia, kuten (post-punk-yhtye) Beastmilk. Senkään levyä ei myyty paljon Suomeen, mutta Saksaan nelisentuhatta”, Pietarinen jatkaa.

Yli puolet tuotannosta menee ulkomaille, jonne on myös rakennettu toimiva jakeluverkko. Vaikka puhutaan vinyylibuumista, kyse on takavuosien cd-myyntimääriin verrattuna marginaaliformaatista.

 

Ilman Svartin uusintapainoksia monia suomalaisen rockin ja jazzin klassikkolevytyksiä ei olisi enää saatavilla. Kyse on bisneksen ohella kulttuurityöstä.

Svart on kaivanut Ylen arkistoista esiin legendaariset Liisankadun studion äänitykset ja julkaissut niitä lähes 40 albumin verran.

”Se oli pähkähullu idea ja monen vuoden projekti, mutta emme ole muutenkaan valtavirtatoimija”, Pulkki sanoo.

Svart panostaa musiikin ohella levykansiin. Painojälki ja tekeminen kansitekstejä myöten on kauttaaltaan laadukasta. Taustalla on perustajakaksikon oma harrastuneisuus. Kun itse kerää levyjä, ei halua tarjota muillekaan hutaisemalla tehtyä. Laatu maksaa, eikä vinyylien prässääminen ole ilmaista.

”Kiva, jos tässä toimeentulon saa sivussa, mutta ei se voi olla lähtökohta. Tämä on hidasta kiipeämistä kohti taloudellista varmuutta. Aloitimme kahdestaan, nyt meitä on töissä kahdeksan.”

 

Alkuun tarvittiin lainat pankista ja Pulkin työantajalta sekä rahat, jotka Pietarinen sai myytyään autonsa.

”Sitten vain toivottiin parasta. Kahden vuoden jälkeen oli selvä, ettei ole paluuta, koska kukaan muu ei tätä näillä leveysasteilla tee. Meillä historia kulkee koko ajan mukana, mutta samalla yritämme olla avantgardea ja julkaista uutta musiikkia.”

Tarjokkaista ei ole pulaa. Demoja tulee kuutisenkymmentä viikossa. Suomesta, totta kai, mutta paljon myös Itä- ja Etelä-Euroopasta. Musiikin ohella levylle päätymisen ehto on bändin vahva visio omasta tekemisestä.

Juhlavuoden kunniaksi Svart palaa uusintajulkaisujen kohdalla hetkeksi lähtöruutuun. Syksyllä on luvassa Xysman varhaistuotannosta koottu viiden levyn boksi.