Suurempaa kuin sääliminen

Lev Šestov analysoi suorasukaisesti Tolstoin ja Nietzschen näkemyksiä hyvästä ja pahasta.

tietokirja
Teksti
Jyrki Alenius

Myöhemmällä iällään Sodan ja rauhan ja Anna Kareninan kirjoittaja Leo Tolstoi (1828–1910) tuli katumapäälle, tai ainakin hän alkoi ihmetellä taiteen merkitystä ja osaa maailmanparantamisessa.

Oliko näistä hänen mestariteoksistaan mitään hyötyä sille lähimmäiselle, joka eli kurjuuden ja köyhyyden keskellä, vai olivatko ne vain yläluokkaisen ja hemmotellun ylimyksen älyllistä haihattelua?

Ihmisen velvollisuus oli tehdä hyvää. Venäläisfilosofi Lev Šestovin (1866–1938) mukaan varttuneemmalle Tolstoille hyvä oli yhtä kuin lähimmäisenrakkaus.

Taide ja kulttuuri olivat ajanhaaskausta tai pahempaa, maatyö ja lähimmäisenrakkaus sen sijaan sivistyneenkin ihmisen tehtävä ja miksei pelastuskin. Šestov huomauttaa, että Tolstoin hyvä ei edellytä uskoa jumalaan, vaan voisi kelvata ateistillekin.