Läskimooses paisuu uskomattomiin mittoihin – ammentaa Tintistä, King Kongista, Kalevalasta ja Raamatusta
Tarina yllättää minut koko ajan, sanoo Matti Hagelberg, Läskimooses-lehden luoja.
Sarjakuva on kasvanut 40 viime vuoden aikana lopullisesti taiteeksi. Perusmuodoiksi ovat vakiintuneet albumi ja kirja. Aiemmin sarjakuvia ajateltiin yleensä kioskeilla myytävinä lehtinä.
Suomessa on meneillään myös pikkuruinen sarjakuvalehtien renessanssi. Siihen liittyy nostalgiaa, joka tuo mieleen taannoisen kasettivillityksen musiikkimaailmassa.
Petri Hiltunen on tehnyt vuodesta 2012 alkaen Kalkkaro-länkkärilehteä, joka on samaa liuskamallia kuin 1950-luvun Tex ja Villi länsi. Sitä on kertynyt yli 50 numeroa. Leo Kuikka julkaisee Tappavat kädet -lehteä. Roope Eronen tekee uutta Jaiksfukin-lehteään Koneen säätiön apurahan turvin.
Matti Hagelbergin Läskimooses on monella tapaa omaa luokkaansa suomalaisen sarjakuvalehdistön historiassa.
Eeppinen sarjakuvateos on kansainvälisestikin harvinaisen laaja. Se kertoo myyttisen maailmanhistorian, joka muistuttaa hieman meidän maailmamme vaiheita. Kerronnassa on vaikutteita Raamatusta ja Kalevalasta, mutta myös King Kongista ja Tintin seikkailuista.
