Kaupunkilaisia

Ismo Höltön kuvissa 1960-luvun Helsinki herää eloon.

näyttelytärpit
Teksti
Silja Lanas Cavada

class=”link-img” href=”https://suomenkuvalehti.fi/wp-content/uploads/2020/11/3c5792da-0a2d-4427-ac84-e218b75d8226-1143×1200.jpg” target=”_blank” rel=”noopener” data-attachment-id=”1143979″>Taitava ihmiskuvaaja

Ismo Höltön (s. 1940) mustavalkoisissa henkilökuvissa ihmiset katsovat kohti. Lapset, nuoret, rakastavaiset, vappupallojen myyjät, ikäihmiset, opiskelijat, maaltamuuttajat. Töölöläinen Hölttö kuvasi Helsinkiä aktiivisesti vuosina 1962–1970. Kuviin tallentui nuoren kuvaajan näkemys kotikaupungistaan ja sen ihmisistä. Esillä on ainutlaatuinen ajankuva Helsingistä, jota ei enää ole.

Ismo Hölttö: Kohtaamisia 1960-luvun Helsingissä, Hakasalmen huvila (Mannerheimintie 13 B, Helsinki), 28.8.2021 asti.

Mitä meistä jää?

Heli Hiltusen (s. 1960) näyttelyssä on mukana laaja kokonaisuus kukka-aiheisia teoksia, yhteensä 17. Työt on vedostettu dioista. Kehyslaseihin on painettu serigrafialla arkisia lauseita. Ostoslistat, kirjeet ja valokuvat yhdistyvät haaveellisiin kukka-aiheisiin. Lopputulos on haikea mutta samalla syntyy jotakin uutta.

Heli Hiltunen: Luojan kiitos saan kohta melankoliani valmiiksi, Galerie Anhava (Fredrikinkatu 43, Helsinki), 22.11. asti.

Metsän vapaus

Jarmo Mäkilä (s. 1952) vie erilaisiin tunnetiloihin ja paikkoihin. Hän pohtii edelleen lapsuuden mielenmaisemaa. Nyt mukana on luopumisen kokemus, lapsuuden loppu. Mäkilä kuvaa viattomuutta mystisen metsän kautta. Pojat palaavat metsistä miehinä. Puussa roikkuu pääkallo ja koirat haukkuvat.

Jarmo Mäkilä: Land of Shadows, Galerie Forsblom (Lönnrotinkatu 5, Helsinki), 15.11. asti.