Läheiset jäävät taiteen jalkoihin Albert Edelfeltistä kertovassa romaanissa – Eikä helppoa ole päähenkilölläkään

Arvio: Venla Hiidensalon kolmannessa romaanissa Suomi ja suurmieheys paljastuvat tekemällä tehdyiksi.

Albert Edelfelt
Teksti
Artemis Kelosaari

Venla Hiidensalon kolmannen romaanin keskushenkilö on taidemaalari Albert Edelfelt (1854–1905), jonka kasvu tai oikeastaan kasvamattomuus kansallistaiteilijaksi muodostaa pääjuonen.

Lähes yhtä tärkeiksi nousevat ihmiset hänen ympärillään: äiti, sisaret, puoliso, rakastajattaret sekä fiktiivinen (vaikka kukapa tietää) avioton poika. Ne, joiden osana on jäädä historiaan vain alaviitteinä suurmiehen tarinassa, ja jotka uhrataan tarvittaessa suurelle taiteelle.

Romaanin Albert näyttäytyy ristiriitaisten odotusten puristuksessa elävänä miehenä, joka haluaisi vain omistautua taiteelleen vailla velvollisuuksia. Taiteilijan, merkkihenkilön, poikkeusyksilön osa ei ole helppo sekään.

Suurmieheyden rakennettu luonne nostetaan esille paitsi Albertin sisaren Bertan elämäkertaprojektin kautta myös sillä ovelalla tavalla, että lähes jokainen romaanin henkilö käyttää Albertista eri kutsumanimeä. Myös Hiidensalon ratkaisu kutsua kaikkia henkilöitä pelkällä etunimellä korostaa heidän inhimillistä haurauttaan.

Hiidensalo ei hyödynnä Edelfeltin teoksia pelkästään klassisella elämäkertaromaanitavalla niiden oletettujen syntytarinoiden kautta. On suorastaan nerokasta, että yksi ahdistavimmista kohtauksista perustuu selvästi maalaukseen Leikkiviä poikia rannalla.