Koivu ja tähti -näytelmä: Me olemme menettäneet vapauden – ”Aina on menty vastavirtaan”
Arvio: Pirkko Saisio on ladannut loppuun filosofisia kysymyksiä, jotka ovat mennä ohi.
Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks… Kansallisteatterin suuren näyttämön lattia pyörii, ja vuosikymmenet vaihtuvat. Pysyvää ovat vain tuulessa huojuvat puut ja keväällä palaavat kurjet.
Pirkko Saision Suomen 100-vuotisjuhlanäytelmän Koivu ja tähti näyttämöllepano vie ajatukset muinaisiin aikoihin. Koivut havisevat, kuuset ja männyt keskustelevat keskenään. Kati Lukan surrealistinen lavastus ja kaunis äänimaisema muistuttavat kalevalaisen kansan alkukodista näytelmässä, jossa metsä toimii suomalaisuuden tulkkina.
Arkaaiset suomalaiset puhuvat koko ajan eläimistä, ketuista, ahmoista, sotkista. Susi muistuttaa meitä siitä, mitä me olemme menettäneet, vapauden.
Siksikö me vihaamme sutta, Saisio kysyy.
Ruotsin kuningas miettii, mitää hyvää tehdä takamaalle. Hallitsijat vaihtuvat. Venäjä, Neuvostoliitto ja taas Venäjä. Vaikeinta suomalaisille on oppia itsenäiseksi. Hätä ja pelko ovat pesiytyneet meihin ja meistä on huomaamattamme tullut historiamme vankeja, näytelmä väittää.
