Huolestuneita filosofeja
Saksan johtavien ajattelijoiden elämä oli kaukana normaalista.
Jos Martin Heideggerin, Ludwig Wittgensteinin, Ernst Cassirerin tai Walter Benjaminin ajattelukiemurat tuntuvat vaikeilta tai jopa mahdottomilta ymmärtää, Wolfram Eilenbergerin (s.1972) uudesta kirjasta saattaa olla apua.
Taikurien aika – Filosofian suuri vuosikymmen 1919–1929 tarkastelee neljän merkittävän filosofin elämää ja ajattelua. Eilenbergerin käsittelyssä filosofian teoriat nousevat ajasta ja paikasta, luista ja ytimistä, eikä niistä ole huoneentauluiksi. Filosofit törmäilevät – niin ajatuksissaan kuin elämissään. Eräs heistä keitteli kissanluusoppaa ja pahoinpiteli alakoululaisen oppilaansa tajuttomaksi, toinen lasketteli mäkiä, alkoi suhteeseen oppilaansa kanssa ja ryhtyi kansallissosialistiksi, kolmas sekoili ilotaloissa ja lopulta tappoi itsensä. Vain yksi eli normaalimpaa akateemisen porvarin elämää.
Kaikki heistä loivat käsitteistöä ja ajattelua, jotka tuntuvat tai joiden soisi tuntuvan yhä.
Esimerkiksi voisi ottaa Ernst Cassirerin ajatuksen ”kulttuurin suurmuodoista”, joista hän käyttää myös nimitystä symboliset muodot. Cassirerin mukaan matematiikalla, myyteillä, uskonnoilla, taiteella ja luonnollisilla kielillä on kaikilla oma tapansa hahmottaa maailma. ”Mitään näistä hahmotuksista ei voi palauttaa toisiinsa tai johtaa toisistaan. Kukin niistä on omanlaisensa henkinen käsittämisen tapa jossa ja jonka kautta se muodostaa oman puolensa siitä, mikä on todellista.”
