Kirjallisuus tuottaa sanoja ja sanontoja – Runsas ja monipuolinen teos esittelee niistä sata
Arvio: Nykyelämän kurkistuksissa häivähtää koulun päivänavauksen opettavainen sävy.
Sitaattien salat esittelee sata Suomen kirjallisuudesta kielenkäyttöön irronnutta sanaa ja sanontaa, jotka ”jokaisen tulee tietää”. Vaatimus tai toivomus esitetään komeasti kannessa.
Voi tokkiinsa, Suhmuran Santra saattaisi tässä huokaista. Ei kai innokkainkaan kasvatusoptimisti usko, että jokainen suomalainen tietäisi tai kohta rientäisi tietämään Hauen laulun ja Mielensäpahoittajan, Matami Röhelinin ja Sasu Punasen, sinisen ajatuksen ja yliesierikoisvaravaurioraivausvuorovarausratkaisupäällikön (Hellaakoski, Tuomas Kyrö, Jotuni, Aho, Huovinen, Olli).
Tällainen ”jokaisen tulee” -ajattelu vilauttaa mieleen Eino Leinon tunnetun ja Sitaattien saloissakin esitellyn runon huudahtelun ”Kyltyyri! Kyltyyri! Kyltyyri!” Yltiöpäinen sivistyksen haave ei silti haittaa eikä ärsytä, vähän vain huvittaa.
Teos on mainio: runsas, viisas, monipuolinen, hauska, kaunis.
Se esittelee perinpohjaisesti sitaattien kirjalliset yhteydet, alkuperäisen kirjoittajan, tietoja ilmaisun syntymisen ajankohdasta ja yhteyksiä nykykielenkäyttöön. Nykyelämän kurkistuksissa häivähtää ikään kuin koulun päivänavauksen opettavainen sävy. Saa häivähtää, kun avoimesti ollaan kasvatuksen työssä.
