Voisiko elämä voittaa?

Pauliina Haasjoen teos on vuoden esseetapaus.

kirjallisuus
Teksti
Oskari Onninen

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Esipuheessa Pauliina Haasjoki kirjoittaa, kuinka hänen esseekokoelmansa ei niinkään tarjoa tietoa kuin kirjoitusta kokemuksista, tulkintoja ja todistajanlausuntoja. Hän on kirjallisuudentutkija, Himmeän sinisen pisteen teemat kosmoksenkokoisia: avaruus, Maa-planeetta, elämä avaruudessa ja elämä Maa-planeetalla.

”Se on lukuohjeeksi. Fokus ei ole se tieto, vaan tärkeämpää on olla metatasolla maallikoille tarjottavan tiedon suhteen”, Haasjoki selittää.

”Olen koettanut nostaa sitä, että en ole asiantuntija. Olen esseisti eli yritän varovaisesti olla asiantuntija esseeminän kautta tapahtuvan ympäristöni tutkimisen alalla.”

 

Stereotyyppinen suomalainen nykyesseisti on ollut kaikkitietävä pop-knoppailija, joka peittää epävarmuuttaan tunnustuksellisuuteen.

Haasjoki on poikkeus. Hän on julkaissut kahdeksan runokokoelmaa, tuoreimman Promessan tänä syksynä. Himmeä sininen piste on esseekokoelmana sekin järkälemäinen poikkeus. Viisas, raukea, mutta ennen kaikkea sellainen, jonka edessä itsensä kokee lohdullisella tavalla pieneksi ja tyhmäksi.

Kirjassa Haasjoki analysoi toki myös pop-aiheita, Lars von Trierin Melancholia-elokuvaa, Denis Villeneuven Arrival-elokuvaa, Emmi Itärannan Teemestarin kirjaa ja Netflix-sarjaa BoJack Horseman, mutta tunnustuksellinen kirjasta tulee vasta lopussa, kun Haasjoki julkaisee ”tietoliikennepäiväkirjansa”. Tietoliikenne oli kirjan työnimi.

 

Lopullisen nimensä kirja sai kosmologi Carl Saganin antamasta nimestä Voyager 1 -avaruusluotaimen ottamalle valokuvalle maapallosta.

”Ennen tuota en ollut koskaan kiinnostunut Saganista. Saganilaisittain kun katsotaan maata kaukaa, nähdään ihmishistoria. Mutta sieltä voitaisiin nähdä biosfääri kokonaisuudessaan. Täällä se on, monissa muissa paikoissa sitä ei ole.”

Haasjoki kertoo kiinnostuneensa kymmenisen vuotta sitten populaarikosmologiasta. Hän kirjoittaa kapeista perspektiiveistä, joilla me katsomme kohti maailmankaikkeutta – elämän ajatellaan olevan tietysti maankaltaista, vihreää ja tuoksuvaa. Samanlainen ihmiselon kaikkivoipaisuus näkyy toisinpäin katsoessa: luonnon ajatellaan olevan kuin kellokoneisto ja ihmisen tämän ekosysteemin insinööri.

Haasjoen lukija kokee itsensä lohdullisella tavalla pieneksi ja tyhmäksi.

Maailmankaikkeutta ei pidä yrittää ymmärtää siksi, että se asettaisi murheemme suurempaan kontekstiin, Haasjoki sanoo. Oman mitättömyytemme korostaminen on hänestä ”kosmisen perspektiivin väärinkäyttöä”.

”Ulkoavaruudesta ei puhuta hirveän usein niin, ettei siihen liittyisi maailman kohtalo. Se on yksi tapa luonnollistaa nykyiset kehityskulut sykleiksi, jotka voivat jatkua ikuiseksi.”

”Se on harhaanjohtavaa ajattelua, talouden ajattelua, että aina tulee uusi nousukausi, aina löytyy uudet ratkaisut ongelmiin.”

 

Pohjimmaiseksi kysymykseksi jää ilmastonmuutos. Ei sitä voisi välttääkään, kun puhe on Maa-planeetan olemassaolosta.

Hänestä ilmastonmuutos on liian monimutkainen kysymys, jotta siitä tulisi edes puhua yksikkömuodossa ratkaistavana asiana. Ei ole rohkaiseva kuva pitää ilmastonmuutosta palapelinä, joka odottaa ratkaisevaa palaa. Toivo syntyy siitä, kun sen sirottelee ihmistoiminnan ja muun toiminnan joukkoon.

Kuuden vuoden kirjoitusprojektin aikana ilmastopuhe on muuttunut. Vielä muutama vuosi sitten Haasjoellakin oli ”paranoidi fiilis”, koska kaikki tiesivät, mitä tuleman pitää, mutta siitä ei puhuttu.

”Silloin se ymmärrettiin yksilön keskenkasvuisuudeksi tai sopeutumattomuudeksi”, Haasjoki sanoo. ”Ristiriita yhteisen, yleisen ja yksilöllisen välillä oli vahva. Nyt se purkautuu kaiken aikaa ainakin paikallisesti. Asiat ovat tulleet yhteisiksi ja jaetuiksi.”

”Vaikka se ei vielä tarkoittaisi suuria politiikan muutoksia, se on ainakin jotain. Sen jännittäminen, ylöskirjaaminen ja lukeminen oli lopulta rauhoittavaa. Saattaa olla lukijallekin. En tiedä.”

Pauliina Haasjoki: Himmeä sininen piste. 319 s. Poesia, 2019.

 

Muokattu 8.11.2019 kello 17.20. Korjattu teoksen kustantaja Kosmoksesta Poesiaksi.