Tarinat vapautuvat vankilasta
Nuortenromaanin hieno tarina on hukkua metatasoihinsa, Virpi Alanen kirjoittaa.
Veera Salmen Oboin kirjan raikas, monitasoinen scifitarina on puolustuspuhe kirjoille, kirjastoille ja ihmisiä yhdistävälle tarinoiden kertomiselle.
Vankilassa kasvanut Oboi karkaa 13-vuotiaana ja havaitsee, että ulkomaailmassa on jotain pahasti vialla. Kukaan ei muista mitään, ei edes asuinkaupunkinsa nimeä. Puheen kielikuvia ei enää ymmärretä. Lukeminen on kielletty vaarallisena asiana, ja maailmaa hallitsee joku, joka ei halua ihmisten tuntevan menneisyyttä tai tulevaa.
Muisti on typistynyt hohtavaksi kjammen-laitteeksi, joka tyhjennetään datasta joka yö. Suurin osa ihmisistä, niin sanotut ”normot” ovat idioottimaisia, tunteettomia suorittajia.
Normot elävät koko harmaan elämänsä kättään tuijottaen. Salmi kirjoittaa kipakkaa älypuhelinkulttuurin eli nuorten kasvuympäristön kritiikkiä. Kämmenen valon ulkopuolella elävät ovat erilaisia, koska osaavat lukea ja ajatella itse. Kapinalliset pitävät tukikohtaansa kirjastossa.
