Kohti kirjailijaelämää
Rakastetun tanskalais-kirjailijan teos on kirkas suvanto ennen myrkyllisiä vesiä.
Muotisanoja ”autofiktio” ja ”autofiktiivinen” tungetaan Suomessa nykyisin joka paikkaan. Kustantamot ja jotkut kriitikotkin käyttävät niitä jopa sellaisten tekstien yhteydessä, jotka eivät ole fiktiota, kuten esseiden ja muistelmien.
Autofiktiivisenä markkinoidaan myös rakastetun tanskalaiskirjailijan Tove Ditlevsenin (1917–1976) Kööpenhamina-trilogiaa, jonka ensimmäiset osat ilmestyivät suomeksi vuonna 2021. Kyse on kuitenkin muistelmista.
Vaikka omista kokemuksista kirjoitettaessa totuuden rajat eivät aina ole selviä, olisi kai kaikkien etu, ettei fiktiota pidettäisi totena eikä tositapahtumia väitettäisi sepitteeksi.
Tove Ditlevsenin proosan idea on juuri muistelmille ominaisessa kaksoisvalotuksessa: Kirjailija kuvaa analyyttisesti, millaista oli kasvaa tietyssä sosiaalisessa ympäristössä tiettynä aikana. Kyseessä ei siis ole vain yksilön kertomus – eikä varsinkaan kuvitelma.
