Tuutulaulun karu tausta

romaani
Teksti
niina holm

Juha Hurmeen seitsemäs proosateos Tiu tau tilhi käynnistyy Hurmeen kaksivuotiaan Touko-pojan yninästä. Tarkkakorvainen isä kuuntelee lapsensa laulua, jonka hän tunnistaa klassikkokappaleeksi Tiu tau tilhi eli Pikku Inkerin laulu.

Alkaa tuutulaulun alkuperän metsästys, mutta tämä on totta kai vasta alkua. Hurme haahuaa virnistellen, kuin hekotusta pidätellen, suomalaisen kulttuurihistorian luokkahuoneisiin, kirkonpenkkeihin ja makuukamareihin, ja yllättää korpikirjailija Ilmari Kiannon (1874–1970) housut kintuissa.

Hurme ruotii 1930-luvulla ilmestyneitä Wilho Siukosen ja Olavi Pesosen laulukirjoja, joista koululaiset lauloivat 1960-luvulle saakka. Lyriikoissa ovat yliedustettuina ”sotaisa nationalismi ja körttiläinen uskontunnustus”.

Pesosen kirjaan sisältyvän luontoaiheisen Pikku Inkerin laulun sävelsi Mikael Nyberg, Sakari Topeliuksen tyttärenpoika. Sanat ovat Kiannon, jonka runoihin on sävelletty monta Suomen kansan lauluaarretta. Tunnetuin taitaa olla Kainuun maakuntamarssi eli Nälkämaan laulu.