Harkittu seos

Tiina Lehikoinen yhdistää­ kirjallisuuden lajeja, ­kritiikkiä ja unelmaa.

romaani
Teksti
Niina Holm

Kirjailija ja kuvataiteilija Tiina Lehikoinen (s. 1982) käsittelee taiteessaan yhteiskunnallisia epäkohtia kiinnostavilla, uutta luovilla tavoilla. Fantastisesti feministisessä tarinakokoelmassa Kukkien kapina (2020) hän laittoi Prinsessa Ruususen ruusut puhumaan pinkit suunsa puhtaiksi. Punelmassa Lehikoisen sävyt ovat aiempaa tummemmat ja syvemmän punaiset. Punainen on teoksessa ainakin häpeän, naiseuden ja luokkatietoisen ajattelun väri.

Punelman alaotsikko on ”esseihtivä romaani”. Lehikoinen täsmentää, että kysymyksessä on ”feministinen ruumiinavaus yhteiskuntamme materiaalisista ja kielellisistä kytköksistä”. Kunnianhimoinen tehtävänanto ei johda harhaan: romaani purkaa kielen, kirjallisuuden ja ruumiiden – erityisesti naisruumiiden – keskinäisiä punoksia.

Punelma on lajityypiltään hybridi, tutkivan esseen ja kaunokirjallisen teoksen harkittu seos. Se käy vuoropuhelua Eino Leinon romaanin Jaana Rönty (1907) ja erityisesti sen samannimisen päähenkilön kanssa. Kainuulainen köyhälistönainen kurkottaa viime vuosisadan alusta kohti Lehikoista ja muistuttaa hahmonsa kautta kieleen sisältyvästä vallasta.

”Sinut kohdatessani opin, että kieli on valtaa. Sinut kerrotaan aina jonkun toisen silmillä ja suulla.”