Hidasta matkantekoa ja kuriositeetteja
Kokonaisuutta pidetään kasassa laiskasti metatekstillä, kirjoittaa Silvia Hosseini.
Esikoisesseeteoksessa on hurmaavat ainekset. Tanja Tiekso kirjoittaa kasvitieteellisistä puutarhoista, linnuista ja mielenkiintoisista kuriositeeteista, kuten keskiaikaisista bestiaareista. Teksteissä kuljetaan pitkin Eurooppaa junalla, nautitaan matkasta ja etäisyyksistä: ”Kilometri kilometriltä ja rataosuus rataosuudelta junamatkustaja ottaa uudelleen haltuunsa elinympäristön luonnollisen koon.”
Kirjallisina matkatovereina ovat Hélène Cixous, Jacques Derrida sekä saksalainen mystikko Hildegard Bingeniläinen. Tiekso lukee heidän kirjoituksiaan eläimistä päästäkseen irti ”ihmisen kapeasta ja kategorisesta määritelmästä, ihmisruumiin yksinkertaisesta havaittavasta ilmiasusta, ajattelun väljähtyneisyydestä”.
Valitettavasti juuri ajattelu on Fantasman kompastuskivi, ei väljähtyneisyyden, vaan vähäisyyden vuoksi. Lähteitä esitellään laajasti suhteessa siihen, mitä niistä saadaan irti, ja näkemyksiksi kiteytyneitä ajatuksia joutuu etsimään. Esseistiikalle ominaista keskustelevuutta ja ristivalotuksia on niukasti.
Referoiva ote on myös rakenteen heikkous. Kokonaisuutta pidetään kasassa laiskasti metatekstillä, ei harkitulla esitysjärjestyksellä, sidoksilla tai siirtymillä. Kieli on kaunista ja kuvailu parhaimmillaan ihastuttavaa, mutta oman tekemisen selostus ja yksikön ensimmäinen persoona tekevät kerronnasta pitkäveteistä. ”Vilkaisin lämpömittaria (plus neljä), harjasin hampaat, avasin oven ja laskeuduin kadulle. Suuntasin kohti rautatieasemaa.”