Sarjakuvamaa ja sen tekijät ­

tietokirja
Teksti
Matti Komulainen

Saisiko olla satanistiperheen arkea tai anarkistinen mimmijengi, joka lainaa Russ Meyerin hulvatto­mista eksploitaatioleffoista? Entäpä aivoverenvuodon kokeneen taiteilijan intiimi sairaus­kertomus tai geometrisiin fantasiamaailmoihin karkaava optinen seikkailu?

Suomalainen nykysarjakuva ei kuvia kumarra. JP Ahosen hirtehinen Belzebubs, Emmi Valveen räväkkä Girl Gang, Tiitu Takalon omaelämäkerrallinen Memento mori ja Heikk­i Rönkön dadaistinen Homo L­ocus ovat persoonallisia töitä.

Moniulotteinen osaaminen on huomattu myös maailmalla. Suomalaista sarjakuvaa luetaan käännöksinä, ja mainetta on kartutettu messuilla. Ranskan Angoulêmen sarjakuvafestivaali myönsi tammikuussa 2021 Prix de la BD Alternative -palkinnon suomalaiselle Jätti-Kuti-anto­logialle, joka oli koottu yhteisölli­sesti työstettävän Kuti-lehden numeroista.

Osaaminen, visio ja maine eiv­ät korreloi vastaanotossa koti­kentällä. Suomessa sarjakuvaa pidetään usein marginaali­sena ilmaisumuotona, jonka arvostus ja näkyvyys ovat pysyneet heikkoina vaikkapa kaunokirjallisuuteen verrattuna.