Sarjakuvamaa ja sen tekijät
Saisiko olla satanistiperheen arkea tai anarkistinen mimmijengi, joka lainaa Russ Meyerin hulvattomista eksploitaatioleffoista? Entäpä aivoverenvuodon kokeneen taiteilijan intiimi sairauskertomus tai geometrisiin fantasiamaailmoihin karkaava optinen seikkailu?
Suomalainen nykysarjakuva ei kuvia kumarra. JP Ahosen hirtehinen Belzebubs, Emmi Valveen räväkkä Girl Gang, Tiitu Takalon omaelämäkerrallinen Memento mori ja Heikki Rönkön dadaistinen Homo Locus ovat persoonallisia töitä.
Moniulotteinen osaaminen on huomattu myös maailmalla. Suomalaista sarjakuvaa luetaan käännöksinä, ja mainetta on kartutettu messuilla. Ranskan Angoulêmen sarjakuvafestivaali myönsi tammikuussa 2021 Prix de la BD Alternative -palkinnon suomalaiselle Jätti-Kuti-antologialle, joka oli koottu yhteisöllisesti työstettävän Kuti-lehden numeroista.
Osaaminen, visio ja maine eivät korreloi vastaanotossa kotikentällä. Suomessa sarjakuvaa pidetään usein marginaalisena ilmaisumuotona, jonka arvostus ja näkyvyys ovat pysyneet heikkoina vaikkapa kaunokirjallisuuteen verrattuna.
