Kirjoituksia ­kellarista

romaani
Teksti
Herman Raivio

Skeittilautoja, nappi­verkkareita, vhs-kasetteja. Johannes Ekholmin kolmas romaani Karmakooma palaa vuoteen 1999. Tarkemmin sanottuna tuon ajan helsinki­läiseen nuorisokulttuuriin. Siitä Ekholm kertoo jälleen lähes dokumentaarisesti katu-­uskottavaa nuorisopuhetta myöten.

Kirja on napannut nimensä Massive Attackin ahdistuneesta ja sulkeutuneesta kappa­leesta. Karmakooma kuvaa hyvin yhteiskunnallista todellisuutta, jossa vanhempia eivät p­ahemmin kiinnosta nuoret, joita ei pahemmin kiinnosta muu kuin kovien ja mietojen huumeiden käyttö, pelaaminen ja ­väkivalta.

Sängyn, kirjoituspöydän ja tuolien lisäksi huoneessa on tummanruskea antiikkinen hylly. Sen laitaan on teipattu postikortti, jossa lukee valkoisilla yksinkertaisilla kirjaimilla mustalla pohjalla ”Yksin ja vailla merkitystä”.

Erno on tuttu hahmo sosiologien ja nuorisotutkijoiden kuvauksista: herättää huolemme. Hän polttelee pilveä, ei jaksa pukeutua, ei liiku. Ensin hän asuu isänsä talon ullakolla, sitten kellarissa. Poika on nykypäivän versio Fjodor Dostojevskin kellariloukon ihmisestä, joka käy voimatonta taistelua itseään ja maailmaa vastaan.