Suloiset ja miellyttävät

Tyttöjen vuosisadat keskittyy historian tyttöjen omiin ääniin, Virpi Alanen kirjoittaa.

tietokirja
Teksti
Virpi Alanen

Tyttöjen historiallisen oman äänen kartoittaminen on tutkijalle vaikeaa. Henna Karppinen-Kummunmäki on saanut kokoon pienen tietokirjan, lähteinään tyttöjen päiväkirjat ja kirjeet, joihin heidän itsenäistä ajatteluaan on tallentunut.

Oppinut nainen oli pitkään suuri ongelma”, Karppinen-Kummunmäki kirjoittaa. Naisen kirjallista uraa ei katsottu hyvällä, vaan sitä pidettiin turhamaisuutena ja itsekeskeisyytenä. Naisilta odotettiin hiljaa olemista ja miellyttämistä. Oman äänen käyttäminen, varsinkin julkisesti, vaati tytöiltä ja naisilta poikkeuksellisen suurta itsetietoisuutta ja rohkeutta.

Tyttöjen vuosisadat tarjoaa katsauksia 1600–1800-luvun nuorten elämään. Katsauksia vaivaa satunnaisuuden tuntu, mikä johtuu siitä, että säilynyttä materiaalia on vähän ja sekin rajautuu yläluokkaisten tyttöjen kirjoituksiin. On kuitenkin kiinnostavaa tietää, mitä lukivat ne tytöt, joilla oli pääsy kirjojen ääreen. 1630-luvun teini luki vielä runoutta: John Donnea, Homerosta, Ovidiusta. 1700-luvulla romaani oli uutuus: esimerkiksi Daniel Defoen Robinson Crusoe ilmestyi. Saattoipa luettavana 1800-luvun taitteessa olla myös Mary Wollstonecraftin The Vindication on the Rights of Woman.

Romaanien lukemisen pelättiin olevan tytöille haitallista. Liian lukeneisuuden vaarana oli kosijoiden kaikkoaminen. Naisille sopivina pidettiin ompelu- ja kirjontatöitä sekä hyödyllisten kotitaloustöiden tuntemusta.