Runous on vaarallista
Quynh Tranin esikoisromaani on perheen ja taiteilijan kasvukertomus.
Suomenruotsalaisen Quynh Tranin (s. 1989) Varjo ja viileys on vahva ja viimeistelty romaani perheestä. Má-äiti, isoveli Hieu ja joitain vuosia nuorempi pikkuveli ovat Pietarsaaren ruotsinkielisiä vietnamilaisia. Heitä on pikkukaupungissa yhteisön verran, ja perhekolmikko luovii arjessaan suomalaisen ja vietnamilaisen kulttuurin välissä.
Näkökulma on pikkuveljen, joka kuvaa itseään tunnollisena ja kunnollisena siinä missä isoveli Hieu antaa asioiden vain tapahtua ja mennä sijoiltaan. ”Vätys”, pikkuveli luonnehtii isompaa. Äiti Má taas on välillä raivokas kasvattaja, jonka yrityksiä ja erehdyksiä töissä ja ihmissuhteissa poika seuraa etäältä, kuin lasin takaa.
Pikkuveli on kertojana itsetietoinen tarkkailija, jonka silmien eteen kuvat ja tunnelmat, muistot ja kuvitelmat nousevat kutsumatta. Mutta vaikka hänellä on kirjallista lahjakkuutta – omasta mielestään ylivertaista – ei kirjoittamiselle noin vain antauduta. Äidin ystävätär Lan Pham kertoo varoittavan tarinan perheenisästä, joka ajautui mykkyyteen ja hulluuteen kirjoitettuaan runoja.
Runous yhdistyy mielen järkkymiseen myöhemminkin perheen tarinassa. Poika päättelee, että on parempi keskittyä koulukirjoihin, jotta mielikuvat eivät vie mukanaan. Toisaalta hän oivaltaa, että innokas pänttääminen ja innokas haaveilu kuuluvat yhteen.