Elämän väsyttämille
Naisopettajalta odotetaan äidillisiä tunteita, mutta voimat eivät riitä kaikkeen.
Väsyneille, heille on Tommi Kinnunen omistanut viidennen romaaninsa. Pimeät kuut on kuvaus opettajan vuodesta syrjäisen rajakylän surkeassa parakkikoulussa 1947–1948.
Opettaja Elna Suorajärvi on väsynyt. Hän on jo kuusikymppinen ja sairauden heikentämä. Yksinäinenkin hän on, sillä hän on riitaantunut siskonsa kanssa eikä muuta perhettä ole.
Olosuhteissa ei ole mitään piristävää. Takana ovat raskaat sotavuodet. Kylän talot on tuhottu, ja perheet asuvat vielä väliaikaisissa mökeissä, jopa saunoissa. Koulu on kostea ja ahdas parakki. Opetusvälineistä on puutetta. Opettaja on koulun ainoa, kollegoista ei siis ole tukea, eikä oppilaiden köyhyyden raskauttamiin vanhempiin ole helppo saada kontaktia.
Aluksi Pimeät kuut vaikuttaa lähinnä aikakauden olojen kuvaukselta. Opettajan mietteet kasvattavat rinnalle ajattomia aiheita. Kinnunen kuvaa hienovireisesti mutta suorasanaisesti uupumusta, kiellettyjä tunteita ja muiden vaatimuksiin vastaamista.
