Sota vanhentaa nopeasti

Gaël Faye kuvaa heimosotaa lapsen kulmasta.

romaani
Teksti
Outi Hytönen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ranskalais-burundilaisen esikoiskirjailijan romaani kuvaa lapsen näkökulmasta turvallisen kotikadun muuttumista taistelutantereeksi. Gaby, ranskalaisen isän ja ruandalaisen äidin 10-vuotias poika, asuu perheineen Burundissa. Naapurimaassa Ruandassa hutu- ja tutsiheimojen välillä puhkeava sisällissota (1990–1994) roihauttaa ennakkoluulot väkivaltaisuuksiksi myös Burundin puolella.

Gabyn koti on hienolla alueella. Arkea pyörittävät autonkuljettaja, kokki ja palvelija. Elämä on raukeita iltapäiviä, poikaporukan kepposia ja hedelmävarkauksia. Faye kuvaa ympäristöä kaikin aistein, elämäniloa pulppuavan koululaisen silmin. Lapsen maailma on kupla, johon alkaa tihkua tietoja pelottavista tapahtumista.

Sota koskettaa jo sukulaisia Ruandassa. Kertoja-Gaby vanhenee, hän selittää asioita, jotka kuuluvat aikuisten ja politiikan maailmaan. Yhtäkkiä nenän muodolla on väliä, sillä se jakaa kansan hutuihin ja tutseihin. Tuttu palvelusväkikin leimautuu etnisen ryhmän mukaan. Fayen tapa kuvata tapahtumia on käytännöllinen. Tarkka havainnointi rakentaa tunnelmaa. Gaby ei kertaakaan kerro pelkäävänsä. Kaikki käy ilmi toiminnan kautta.

Virginia Woolfin mukaan naisella on oltava oma huone ja rahaa, jotta kirjoittaminen on mahdollista. Myös suomennetuksi päätyvässä afrikkalaiskirjallisuudessa kirjailijat ovat usein ylemmästä luokasta. Köyhimmän väestön ääni on vielä vaimea kumu jossain taustalla. Ruandan ja Burundin kansanmurhassa ei tosin elintasolla ollut väliä, se koski koko väestöä.