Onko pieleen mennyt elämä arvokas?

romaani
Teksti
Silvia Hosseini

Kuolemansairas mies palaa kotikaupunkiinsa tekemään tiliä menneisyytensä kanssa. Perhetragedia on aikoinaan saanut sisarukset etääntymään toisistaan, ja viimeisenä tekonaan Oséias yrittää korjata välit.

Pyrkimys ei ota onnistuakseen: ”Ei ole sellaista kuin ennen, Oséias, ennen jäi taakse! Kuoli! Loppui!” kivahtaa sisar.

Luiz Ruffaton melankolista romaania on kehuttu brasilialaisen nykyelämän kuvauksena. Keinoiltaan se kurottaa taaksepäin kohti modernistista romaania. Esimerkiksi siirtymiä takaumien ja kerrontahetken välillä ole merkitty tekstiin muutoin kuin virkkeen vaihtumisena: ”Epätoivoissaan ja kenellekään mitään kertomatta isä osti revolverin. Istun penkillä Rui Barbosan aukiolla paita hiestä likomärkänä.”

Näin kuvataan mielen nopeita liikkeitä muistoista havaintoihin ja korostetaan menneisyyden vaikutusta nykyhetkeen. Aikatasojen lisäksi romaanissa limittyvät elämäntavat: Cata­guasesin helluntaikirkon kovaääninen rukoilu sekoittuu grillibileiden musiikin pauhuun.