Miksi koira tekee onnelliseksi?

Tiina Raevaara pohtii eläinyhteyden arvoituksia kiehtovasti, Outi Hytönen kirjoittaa.

esseet
Teksti
Outi Hytönen

Kirjanmittaisessa esseessään Tiina Raevaara pohtii yhteyttä eläimiin osana ihmisyyttä. Erityisasemassa on koira – niin ihmisten ja eläinten yhteisessä historiassa kuin myös Raevaaran omassa elämässä. Aihe on ajankohtainen, sillä Suomessa rekisteröitiin viime vuonna ennätysmäärä pentuja. Koiran läsnäolon on tutkittu lisäävän hyvinvointia.

Minä, koira ja ihmiskunta alkaa henkilökohtaisesta ja laajenee yleiseen, evoluutiohistoriaan asti. Alussa Raevaara kuvaa avoimesti sairastumistaan, kuten hän burn out -tilaa oireineen kutsuu. Väsymyksen jälkeenkin hän huomasi rasittuvansa sosiaalisista tilanteista. Koiran seurassa oli hyvä olla.

Raevaara innostui etsimään syitä sille, miksi eläinten seura tuntuu miellyttävämmältä kuin ihmisten. Hän ei tyytynyt selityksiin erityisherkkyydestä tai introverttiydestä.

Kirjallisuutta tutkimalla ja perinnöllisyystieteen tuntemustaan hyödyntämällä Raevaara pohtii eläinyhteyttä ihmisen lajipiirteenä. Hän käy läpi koiran ja ihmisen yhteistä historiaa, jossa on paljon avoimia kysymyksiä. Ei tiedetä, alkoiko susi oleskella ihmisen läheisyydessä vai otettiinko villejä pentuja kesytettäväksi, eikä sitä, missä kesyyntyminen alkoi tai aloitettiin.