Mielellisiä olentoja

esseet
Teksti
Virpi Alanen

Uudessa esseekirjassaan filosofi Elisa Aaltola yrittää opettaa empaattista suhtautumista eläimiin. Hän haluaa muuttaa kulttuuriin juurtuneita käsityksiä eläimistä siten, että kaikki oppisivat kohtaamaan eläimet kokevina ja arvokkaina yksilöinä.

Se on rohkea pyrkimys, jolla Aaltola myös suututtaa monia. Hän on ehdoton ja suorasukainen kertoessaan näkemyksiään eläinten kärsimyksestä ja ihmisen väkivaltaisuudesta, mutta myös lempeä ja toiveikas kuvaillessaan eläinten pyrkimyksiä hyvään elämään.

Esseiden lempeä puoli tuo mieleen Aldo Leopoldin elollisen monimuotoisuutta korostavan ympäristöajattelun, kun taas ihmisen pahaksi yleistävässä, syyttävässä puolessa on Pentti Linkolan tyylistä ankaruutta. Aaltola käsittelee ajankohtaisia aiheita, kuten tuotantoeläinten kokemuksia, lihan syömistä ja susivihaa.

Esseitä eläimistä -kirjan suurin ongelma saattaa olla lukijakunnan kuplautuminen. Todennäköisimmin kirjan parissa ajatuksiaan syventävät ne, jotka jo ennestään ajattelevat eläimistä hyvää. Mutta tavoittaako kirja ne ihmiset, joiden ensimmäinen ajatus ketun tai koppakuoriaisen kävellessä pihalla on eläimen tappaminen?