Itämeren ­salaisuudet

kirja-arviot
Teksti
Virpi Alanen

Lukiolainen Eetu huolehtii peruskoulun ensimmäiselle luokalle menevästä pikkusiskostaan, sillä heille on tapahtunut pahin mahdollinen: äiti, tunnettu Itämeren tutkija, on kadonnut mereen, eikä kukaan tiedä mitä on sattunut. Isä ei osaa olla lapsilleen läsnä vaan käpertyy itseensä. Eetu kokee menettäneensä molemmat vanhempansa. Kun rahatilannekin tiukkenee, Eetun lupaava purjehtijan ura uhkaa tyssätä.

Leena Paasion nuortenromaani Harmaja luode seitsemän käsittelee elämän raskaita hetkiä ja niiden yli kantavaa rakkautta ja ystävyyttä. Paasio kuvaa hienosti, miten nuoret elävät nuorten elämää vaikeiden asioiden keskelläkin. On ihastuksia ja pikkuriitoja, suorituspaineita koulusta ja iloa harrastuksista. Aikuisuus on vielä kaukana, mutta moni joutuu kantamaan liian suuria vastuita. Myrskyävä meri ja nuoren kuohuvat ajatukset rinnastuvat mielikuvina kauniisti toisiinsa. Elämän arvaamattomuuden äärellä voi selviytyä, vaikka unelmat toisinaan tuntuvat murskautuvan.

Romaani ansaitsee kiitoksen tasa-arvoisesta katseestaan erilaisiin perheisiin. Esimerkiksi sisarusten suurehko ikäero tai se, että jollakin nuorella on kaksi äitiä, ovat vain tavallisia muuttujia muiden joukossa.

Silti ehdin jo hivenen huolestua ihmiskuvan moninaisuudesta, sillä sivuhenkilöistä rikkaan perheen poika ja someseuraajia kerännyt, menestyksennälkäinen ja kaunis tyttö esitetään aluksi potentiaalisina paheksunnan kohteina. Nämäkin hahmot saavat tarinan edetessä hitusen syvyyttä ja ymmärrystä.