Heikompien puolustaja
Viimeinen sulkee verhot tarjoaa tärkeitä oivalluksia rapistuvasta hyvinvointiyhteiskunnasta, Niina Holm kirjoittaa.
Laura Mannisen (s. 1976) kolmas romaani Viimeinen sulkee verhot muistuttaa keinoiltaan dystopiaa mutta on kirjailijan omien sanojen mukaan satiiri.
Manninen on tutkinut aiheitaan perinpohjaisesti, ja valitettavasti teoksen todellisuus kauhukuvineen on täysin tätä päivää.
Romaanin päähenkilö on biologi ja kahden koululaisen isä Arto, jolle oman ja vallalla olevan elämäntavan falskius alkaa paljastua karusti ja ytimiä myöten.
Heterosuhteelle perustuva ydinperhe ja ydinperheeseen nojaava yhteiskunta on lopulta tyhjä kuori, josta biologin ajatuksenjuoksun mukaan lajityypillinen, rakkaudellinen elämä pakenee.