Mikä meitä liikuttaa?
Viha. Pelko. Inho. Häpeä. Filosofi Sara Ahmed tutkii tunteiden karttumista ja tarttumista.
Yksilö kokee tunteet, mutta ne eivät ole hänen ominaisuuksiaan. Ne käyttäytyvät kuten pääoma Karl Marxin teorioissa: tunne liikkuu ihmisten välillä, se kasautuu ja kasvaa. Yhteisöillä on tunteita. Viha ja pelko luovat sosiaalista todellisuutta, koska ne ovat toistuvien puheiden, siis yhteisön kielen tuottamia.
Brittiläis-australialaista kulttuurintutkija Sara Ahmedia kiinnostaa intohimo, joka synnyttää ja voimistaa tunteita. Viha ja rakkaus sisältävät samankaltaista kiintymistä kohteeseensa. ”Viha saa kiinnittymään toisiin voimallisesti ja kielteisesti.”
Keskeistä Tunteiden kulttuuripolitiikassa on tunteiden irrottaminen yksilöpsykologiasta. Ne liitetään kulttuuriin ja yhteisöllisyyteen. Ahmed tarkastelee tunteita ihmisten välillä tekstiesimerkkien avulla. Psykiatri, filosofi Frantz Fanonin kuvaus pelon kohteena olemisesta havainnollistaa, miten tunteet leviävät. Fanonin tapauksessa valkoisen pikkupojan värilliseen filosofiin kohdistama pelko ympäröi myös mustan ruumiin, joka alkaa tuntea pelon omanaan. ”Musta ruumis alkaa tuntua mahdottomalta tai oleskelukelvottomalta.” Muiden toisenlaiset ruumiit voivat jopa uhata elämää ja sen uusintamista – kuten tapahtuu puheissa, jotka uumoilevat valkoisen etnisyyden loppua.
Ahmed ei usko tunteiden ja järjen vastakkainasetteluun. Hän listaa tunteita feministiksi heräämisensä taustalla: suuttumus, kipu, rakkaus, ihmetys, ilo ja toivo. ”Emotionaaliset matkat kytkeytyvät politisoitumiseen. Ne herättävät yksilön ja kollektiivin suhteen uudelleen eloon.” Olennaista on kuitenkin tutkia tunteiden kytköstä yhteisöön ja sen perinteisiin, koska tunteet eivät, tosiaan, ole yksilön omia.
