Tuhon partaalla

romaani
Teksti
Silvia Hosseini

Kööpenhamina-trilogian päätösosa on musta helmi tanskalaiskirjailija Tove Ditlevsenin (1917–1976) tuotantoon ihastuneille. Omaelämäkerrallisten romaanien Lapsuus ja Nuoruus jälkeen päästään Aikuisuuteen, jota leimaavat epätasapainoiset avioliitot. Toinen maailmansota pauhaa taustalla ja vähän yläpuolellakin, mutta etualalla ovat yksityiselämän asiat.

Romaanin alussa nuori kirjailija on nainut itseään vanhemman ja lahjattomamman mutta sitäkin tärkeilevämmän miehen. Parhaimmillaan puoliso on kannustava, pahimmillaan määräilevä. Vallankäyttö saa absurdeja sävyjä: mies ajaa illanviettoon raitiovaunulla, ”kun taas minä joudun ajamaan vieressä polkupyörällä hirmuista vauhtia, jotta voisin vilkuttaa h­änelle aina kun hän haluaa”.

Romaanin alkukielinen o­tsikko Gift viittaa naimisissa olemiseen, avioliittojen myrkyllisyyteen – ja opioideihin. Kirjan ensimmäinen osa on nimittäin vain alkusoittoa. Kolmannen avioliittonsa päähenkilö solmii epävakaaseen lääkäriin, joka keksii heti tavan manipuloida vaimoaan. Suhde saa alkuns­a laittomasta abortista ja sen yhteydessä annetusta kipulääkkeestä. En muista lukeneeni kylmäävämpää lähtökohtaa ihmis­suhdekertomukselle.

Aikuisuuden kerronnassa on kiehtovia vastakohtia. Minäkertoja on yhtä aikaa naiivi ja viiltävän älykäs. Väkivaltaisen liiton ja riippuvuuden kuvaukset ovat piinallista luettavaa, mutta tunnelmaa leikataan mustalla huumorilla. Saadakseen ainetta kirjailija teeskentelee korvakipuista niin taitavasti, että korva lopulta leikataan – minkä seurauksena hänen kuulonsa vaurioituu. Ditlevsenin yhtä aikaa herkkä ja lakoninen tyyli lumoaa, mistä kiitos kuuluu Katriina Huttusen timanttiselle suomennokselle.